Ihmelääkettä sodan varjossa

Orionin tehtaan kellarissa Helsingin Vallilassa tapahtuu kummia. Suurissa lihaliemimaljoissa kasvaneista homekannoista on alkanut muodostua uutta ihmelääkettä. Seuraavaksi laboratorion väen on aika vetää karvalakit päähän ja siirtyä jääkellariin: home vaatii vielä jälkikäsittelyn, joka on tehtävä viisiasteisessa tilassa. Lopuksi liuos jäädytetään ja kuivataan jäisenä. On syntynyt Suomen ensimmäinen erä penisilliiniä.

Orionin penisilliinikokeilut alkavat keskellä sota-aikaa. Lääkkeen on löytänyt jo 1920-luvulla brittiläinen Alexander Fleming, mutta yleistä mielenkiintoa se alkaa herättää vasta 30-luvun lopulla ja suurtuotanto käynnistyy vuonna 1943 Yhdysvalloissa ja Englannissa. Tieto kantautuu nopeasti Suomeen asti, ja jo saman vuoden lopulla Orion aloittaa lääkkeen koeluontoisen valmistuksen serobakteriologian professori K.O. Renkosen johdolla.

Laajamittaisempaan tuotantoon yritys kaavailee ryhtyvänsä vuoden 1944 aikana, mutta sota jarruttaa suunnitelmia.

”Valitettavasti näyttää siltä, että vielä pitkiin aikoihin emme voi ajatella valmistavamme sellaisia penisilliinimääriä, että ne riittäisivät yleishoitoon. Toivottavasti saamme sitä lähiaikoina muualta”, Renkonen arvelee Duodecim-lehdessä vuonna 1945.

Sodan jälkeen käy selväksi, että vaikka Orionin penisilliini on melko hyvälaatuista, eivät sen valmistuskustannukset pysty kilpailemaan huomattavasti edullisemman tuontitavaran kanssa. Ajatus kotimaisen tuotannon laajenemisesta haudataan ja Orion lopettaa penisilliinin valmistuksen vuonna 1946.

Penisilliinin uusi tuleminen koetaan vuonna 1955, kun Orion päättää ryhtyä valmistamaan niin sanottua V-penisilliiniä. Uudesta tuotteesta muodostuu mainoslauseensa – ”V-Pen on valttia!” – veroinen, sillä 1960-luvun kuluessa Orionista tulee penisilliinituotteiden ylivoimainen markkinajohtaja Suomessa.