Mies tutkimuksen takana

Marraskuisena iltana vuonna 1952 Aero Oy:n lentokone laskeutuu Helsinkiin. Matka Saksan Göttingenistä on ollut pitkä, mutta vihdoin Joachim Alberty on perillä – maassa, josta mies ei vielä arvaa tulevan hänen perheensä koti vuosikymmenien ajaksi.

Alberty on farmakologian tutkija Max Planck -instituutissa, ja hänestä kaavaillaan vetäjää Orionin farmakologiselle osastolle. Alberty on nyt ensimmäisellä tutustumiskäynnillään Suomessa, ja nuoresta tutkijasta pidetään hyvää huolta. Hän pääsee heti tulopäivänään herkuttelemaan Hotelli Vaakunaan, ja Saksassa ankeisiin oloihin tottuneeseen mieheen tekee suuren vaikutuksen se, kuinka hyvin Suomi näyttää selvinneen sodasta.

Vierailun jälkeen alkaa pitkä kirjeenvaihto ja lopulta päästään sopimukseen: Alberty muuttaa Suomeen toukokuussa 1953 vaimonsa ja kuusiviikkoisen tyttärensä kanssa. Pesti on kolmivuotinen.

”Minusta tämä Suomeen tulo oli sen laatuinen seikkailu, että päätin ainakin kokeilla, miten täällä viihtyisi. Ainahan oli mahdollisuus palata Saksaan”, Alberty muisteli myöhemmin.

Albertyn aloittaessa farmakologia on Orionissa lapsenkengissä.

”Laboratoriossa oli vakinaisessa toimessa vain yksi henkilö. Farmakologisia tutkimuksia tekivät ulkopuoliset, sivutoimiset tutkijat”, Alberty muisteli. ”Ensimmäisenä päivänäni laboratoriossa oli vain tyttö, joka piteli kania pyyheliinaan käärittynä sylissään ja mittasi siltä elohopeakuumemittarilla lämpöä.”

Albertyn myötä uudet tuulet alkavat puhaltaa, ja vuoden aikana Orionin farmakologinen osasto kokee täydellisen muodonmuutoksen: nyt Orionilla pystytään tekemään nykyaikaista tutkimusta.  Vuonna 1959 Alberty nimitetään tieteellisen tutkimustoiminnan johtajaksi ja hän vastaa Orionin tuotekehityksestä eläköitymiseensä asti vuonna 1979.

Kuvassa Alberty (oikealla) tarkastelee Orionin tutkijaryhmän kanssa uuden synteettisen penisilliinin kaavaa. Tutkimusprojekti toteutetaan vuosina 1966—1970.