Legendaarinen laboranttikoulu: osaajia omasta opinahjosta

Orionin henkilöstömäärä ylittää vuonna 1938 sadan ihmisen virstanpylvään ja siitä tulee Suomen suurin lääketehdas. Kasvun haasteena on ammattitaitoisen väen löytäminen, eikä sota-aika paranna tilannetta.

Selättääkseen rajun työvoimapulan Orion päättää perustaa oman laboranttikoulun, ja ensimmäiset 11 oppilasta astelevat sisään syksyllä 1943. Toiminta jatkuu ensin vuoteen 1953 ja pienen tauon jälkeen jälleen vuonna 1957.

Martti Aaltonen aloittaa koulun tammikuussa 1950. Taskussa ovat erinomainen päästötodistus keskikoulusta ja Vääksyn yhteiskoulun opettajan suositus. Kemiasta on täysi kymppi, ja alan opiskelu kiinnostaa 17-vuotiasta nuorukaista kovasti.

”Voi sanoa, että kiinnostus säilyi loppuun asti, alanvalinta ei kaduttanut”, toteaa vuonna 1995 Orionilta 45 vuoden työuran jälkeen eläköitynyt Aaltonen joulukuussa 2016.

Köyhän perheen pojalle on pelastus, että opiskeluajaltakin maksetaan palkkaa: ensin puolikasta ja viimeisenä vuonna jo 80 prosenttia täydestä palkasta. Opiskelu on koko ajan hyvin käytännönläheistä: ”Aamupäivät oltiin oppitunneilla ja sen jälkeen siirryttiin osastoille harjoittelemaan. Kolmen opiskeluvuoden aikana ehdin olla ainakin viidellä eri osastolla.”

Aaltonen toteaa monen ohjaajan jääneen mieleen suurena persoonana. Vaativa oli myös alkaloidiosaston päällikkö.

”Hän kuitenkin pyysi minua koulun päätyttyä osastolleen töihin ja olin siellä 13 vuotta, kunnes alkaloidiosasto lopetettiin. Lopun urani olin synteettisessä laboratoriossa.”

Orionin laboranttikoulu toimii vuoteen 1977 asti ja sen jälkeen laboranttien koulutus jatkuu talon sisällä oppisopimusten muodossa.

Kuvassa maisteri Irma Hirsijärvi vetää laboranttikoulun oppituntia vuonna 1961.